Ilmastonmuutoksen vaikutukset asumiseen ja veteen Itämeren alueella

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista asumiseen Pohjois-Euroopassa ei ole kovin monia mallinnustutkimuksia. Yksi tutkimus kuitenkin löytyi (van der Linden ja Mitchell, 2009), ja siinä arvioidaan myrskyjen tulevaisuudessa aiheuttamia omaisuusvahinkoja. Ilmastonmuutoksen vaikutukset asumiseen ovat veteen liittyviä vaaroja. Ilmastonmuutoksen oletetaan vaikuttavan tulva- ja kuivuusriskeihin kaikkialla maailmassa (IPCC, 2007a). Monissa veteen liittyvissä ilmastonmuutostutkimuksissa on arvioitu tulevia jokien virtaamia (Andréasson et al., 2004; BACC, 2006; EEA, 2008). Näiden lisäksi on myös tutkimuksia, joissa on arvioitu tulva- ja kuivuusriskejä (Lenher et al., 2006). Ilmastonmuutoksen vaikutukset makean veden varoihin ovat yleensä kielteisiä. Vähentynyt valunta vähentää todennäköisesti vesivarojen arvoa (IPCC, 2007a). Toisaalta valunnan lisääntymisellä ei välttämättä ole myönteistä vaikutusta vesivaroihin. Se voi esimerkiksi heikentää veden laatua ja lisätä tulvariskiä (ibid.)

Yhteenveto vaikutuksista asumiseen ja veteen on esitetty taulukossa 1. Lisätietoa kaikista alakohdista ja tutkimuksista saa napsauttamalla taulukon alla olevia linkkejä. Vinkkejä taulukon tietojen tulkitsemiseen saa oikealla olevasta Ruotsin esimerkistä (englanniksi).

Taulukko 1. Ilmastonmuutoksen vaikutukset asumiseen ja veteen BalticClimate-hankkeeseen osallistuvissa maissa – yhteenveto yleisnäkymistä löydettyjen vaikutusskenaarioiden osalta.
(↑↑ huomattava kasvu, ↑ vähäinen kasvu, ↓↓ huomattava vähennys, ↓ vähäinen vähennys, ○ ei muutosta tai vähäinen muutos, ~ tulos hyvin epävarma, ~↑ tulos epävarma, suuntauksen kasvu, ~↓ tulos epävarma, suuntauksen heikkeneminen, ─ ei mukana analyysissä) 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset seuraaviin asioihin:

SWE

FIN

EST

LAT

LIT

RUS

GER

Myrskyjen aiheuttamat omaisuuden menetykset ~↑
Jokien virtaama ↑ ja ↓ ↑↑ ↑ ja ↓ ↓↓ ↑↑ ↑ ja ↓
Valunta pohjoisessa ↑↑, etelässä ~↓
Tulvat ↑↑ ↑↑ ~↑ ~↑ ~↑ ~↑
Kuivuus ~↑ ~↑ ~↑ ~↑ ~↑ ↑↑ 

Lisätietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista on seuraavissa alakohdissa:

Myrskyjen aiheuttamat omaisuusvahingot (Keski-Eurooppa)
Jokien virtaama (Eurooppa)
Valunta (Ruotsi)
Tulva- ja kuivuusriski (Eurooppa)

 

Myrskyjen aiheuttamat omaisuusvahingot (Keski-Eurooppa)

Tuuli- ja myrskyriskin muutokseen liittyviä myrskyjen tulevaisuudessa aiheuttamia menetyksiä arvioitiin analysoimalla yhdeksästä yleisestä virtausmallista (GCM) ja kahdeksasta alueellisesta virtausmallista (RCM) saadut ilmastoskenaariot (van der Linden ja Mitchell, 2009). Ilmastosimulaatiot suoritettiin 2000-luvun lopulle (2071–2100), ja tuloksia verrattiin vuosiin 1961–1990. Oletuksena oli A1b-päästöskenaario. Myrskyjen mahdollisesti aiheuttamia menetyksiä laskettiin joidenkin Euroopan maiden osalta myrskyjen aiheuttamien menetysten regressiomallilla. Oletuksena oli, että muuttuneeseen tuulen nopeuteen ei sopeuduta.

Alueellisen pienennyksen simulaatio osoitti, että myrskyjen mahdollisesti aiheuttamat menetykset kasvavat noin kymmenen prosenttia Saksassa (kuva 1).
Kuvassa 1 kuvatun keskihajonnan tarkoituksena oli osoittaa epävarmuutta, mutta siihen vaikuttavat voimakkaasti vieraat havainnot (ibid.).
Yleinen arvio myrskyjen aiheuttamista omaisuusvahingoista Saksassa on kuvattu taulukossa 2 van der Lindenin ja Mitchellin (2009) tuloksista tulkittuna.

 

 


Kuva 1. Muutokset (%) myrskyjen vuosittain aiheuttamien menetysten keskiarvossa vuosina 2071–2100 suhteessa vuosiin 1961–2000 yhdeksän yleisen virtausmallin (GCM, ylärivi) ja kahdeksan alueellisen virtausmallin (RCM, alarivi) perusteella. Oletuksena SRES A1B -päästöskenaario. Suluissa olevat arvot ovat mallien välisiä keskihajontoja (kuva 9.12, van der Linden ja Mitchell [2009]) (klikkaa suurentaaksesi kuvan).

Taulukko 2. Yhteenveto myrskyjen mahdollisesti aiheuttamista menetyksistä.
(~↑ tulos epävarma, suuntauksen kasvu, ─ ei mukana analyysissä) 

  SWE FIN EST LAT LIT RUS GER
Muutos ~↑ 

Takaisin alakohtien luetteloon

 

Jokien virtaama (Eurooppa)

EEA:n (2008) raportissa arvioitiin tulevaisuuden tulvavaaroja Euroopassa Dankersin ja Feyenin (2008) tutkimuksen pohjalta. Dankers ja Feyen (2008) arvioivat ilmastonmuutoksen vaikutuksia Euroopan tuleviin tulvavaaroihin hydrologisella LISFLOOD-mallilla. Pohjana olivat ilmastosimulaatiot alueellisesta HIRHAM-ilmastomallista, ja arvio perustui A2-päästöskenaarioon vuosille 2071–2100, joita verrattiin vuosiin 1961–1990.  

Kuvassa 2 esitetyt tulokset osoittavat, että Suomessa ja Venäjällä on tulevaisuudessa noin 40–50 prosenttia enemmän tulvia. Virossa ja Latviassa tulvien arvioidaan lisääntyvän noin 5–20 prosenttia. Ruotsin, Liettuan ja Saksan tulvien arvioidaan yleisesti vähenevän noin 5–40 prosenttia. Alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta. Joillain alueilla näissä maissa tulvien ennustetaan jopa kasvavan. Yleinen arvio jokien virtaamista tulevaisuudessa Itämeren alueella on kuvattu taulukossa 3 EEA:n (2008) tuloksista tulkittuna.

Kuva 2. Jokien virtaaman keskimäärin kerran sadassa vuodessa ylittyvä taso. Arvioitu suhteellinen muutos vuosina 2071–2100 ja 1961–1990 (kartta 5.25, EEA [2008]) (klikkaa suurentaaksesi kuvan).

Taulukko 3. Yhteenveto jokien virtaamista.
(↑↑ huomattava kasvu, ↑ vähäinen kasvu, ↓↓ huomattava vähennys, ↓ vähäinen vähennys) 

  SWE FIN EST LAT LIT RUS GER
Muutos ↑ ja ↓ ↑↑ ↑ ja ↓ ↓↓ ↑↑ ↑ ja ↓ 

Takaisin alakohtien luetteloon

 

Valunta (Ruotsi)

Andréasson et al. (2004) arvioivat ilmastonmuutoksen hydrologisia vaikutuksia moniin Ruotsin altaisiin. He siirsivät eri menetelmillä ilmastonmuutossignaalin ilmastomalleista hydrologisiin malleihin. Kuvassa 3 näkyvät neljä ilmastoskenaariota ovat RCAO-Had/AM3H A2, RCAO-ECHAM4/OPYC3 A2, RCAO-Had/AM3H B2 ja RCAO-ECHAM4/OPYC3 B2. Tutkimuksen hydrologisessa mallinnuksessa käytettiin HBV-mallia.

Andréasson et al. (2004) tulivat siihen tulokseen, että ilmastonmuutoksen alueelliset muutokset vuosittaiseen valuntakeskiarvoon vaihtelivat huomattavasti altaan sijainnin mukaan eli sen mukaan, oliko allas Pohjois- vai Etelä-Ruotsissa. Tulokset vaihtelevat suuresti myös ilmastomallien ja -skenaarioiden mukaan. Pohjois-Ruotsissa valunnan arvioidaan kasvavan kaikissa ilmastoskenaarioissa kahdesta yli 35 prosenttiin sijainnin ja skenaarion mukaan. Etelä-Ruotsin tulokset vaihtelevat enemmän. Suuntauksena on kuitenkin, että kaakossa valunta vähenee vaihdellen yli 35 prosentin vähennyksestä viiden prosentin kasvuun paikan ja skenaarion mukaan. Yleinen arvio tulevaisuuden valunnoista Itämeren alueella on kuvattu taulukossa 4 Andréasson et al. (2004) tuloksista tulkittuna.

 

Kuva 3. Erot (%) vuosittaisissa valuntakeskiarvoissa neljän ilmastoskenaarion osalta vuosille 2071–2100 verrattuna vuosiin 1961–1990 (kuva 5, Andréasson et al. [2004]) (klikkaa suurentaaksesi kuvan).

Taulukko 4. Yhteenveto valunnoista.
(↑↑ huomattava kasvu, ~↓ tulos epävarma, suuntauksen heikkeneminen; ─ ei mukana analyysissä) 

  SWE FIN EST LAT LIT RUS GER
Muutos pohjoisessa ↑↑, etelässä ~↓ ─ 

Takaisin alakohtien luetteloon

 

Tulva- ja kuivuusriski (Eurooppa)

Lehner et al. (2006) tutkivat maailmanlaajuisten muutosten vaikutuksia tulva- ja kuivuusriskiin. Monissa tutkimuksissa on perehdytty ilmastonmuutoksen vaikutuksiin alueellisiin vesivaroihin, mutta tästä tutkimuksesta teki ainutlaatuisen se, että siinä huomioitiin ihmisten muuttuneen vedenkäytön vaikutukset. Siksi kyseessä on integroitu analyysi ilmastonmuutoksen ja muuttuneen vedenkäytön mahdollisista vaikutuksista tulvien ja kuivuuden esiintymistiheyteen tulevaisuudessa. Tutkimuksessa laskettiin integroidun globaalin WaterGAP-vesimallin avulla virtaama, jonka avulla puolestaan voitiin analysoida tulva- ja kuivuusriski. WaterGAP muodostui globaalista hydrologisesta mallista ja globaalista vedenkäyttömallista.

Globaalilla hydrologisella mallilla arvioitiin veden kiertokulun ominaispiirteet makrotasolla ja veden saatavuus. Globaali vedenkäyttömalli koostui neljästä eri mallista – kotitalouksille, teollisuudelle, kastelulle ja karjalle oli kullekin yksi malli. Malli laski kunkin osa-alueen vedenkäytön ja teki eron sen välillä, palautuuko vesi myöhemmin lähteeseensä vai onko kulutus lopullista. Tällä menetelmällä on mahdollista yhdistää ilmastonmuutoksen vaikutukset demografisen, sosioekonomisen ja teknologisen suuntauksen vaikutuksiin analysoitaessa suuren mittakaavan virtaamaoloja. WaterGAP-mallin pohjana oli kaksi yleistä virtausmallia (HadCM3- ja ECHAM4/OPYC3-mallit) ja kaksi skenaariota. Skenaariot ovat yhdenmukaisia IPCC-IS92a-skenaarion ja National Institute of Public Health and Environment -instituutin vedenkäytön Baseline-A-skenaarion kanssa. Ne edustavat nykyiseen kehitykseen perustuvia skenaarioita ja koskevat esimerkiksi väestöön, talouden kasvuun ja hiilidioksidipäästöihin liittyviä olettamuksia.

Keskimäärin kerran sadassa vuodessa Itämeren alueella tapahtuvan tulvan esiintymistiheydessä on tulosten mukaan pieni ero näiden kahden ilmastoskenaarion (yleiset virtausmallit) välillä, ja tulvien ennustetaan lisääntyvät ajan myötä (kuva 4). Suurimmat muutokset ovat Ruotsissa ja Suomessa sekä 2020- että 2070-luvulla. Keskimäärin kerran sadassa vuodessa toteutuvan tulvan esiintymistiheyden ennustetaan olevan 2070-luvulla monilla alueilla Suomessa ja Ruotsissa 10–70 vuotta sijainnin ja ilmastoskenaarion mukaan. Muissa Itämeren alueen maissa ei arvioida olevan huomattavia muutoksia tulvien esiintymistiheydessä. Tosin Liettuassa kerran sadassa vuodessa esiintyvän tulvan esiintymistiheyden ennustetaan olevan 40–70 vuotta 2020-luvulla HadCM3-mallin mukaan. Yleinen arvio Itämeren alueen tulvista ja kuivuuksista tulevaisuudessa on kuvattu taulukossa 5 ja taulukossa 6 Lehner et al. (2006) tuloksista tulkittuna.

Kuva  4. Ennuste tulvien esiintyvyydessä 100 vuoden uusiutumisjaksolla 2020-luvulla ja 2070 luvulla verrattuna 1961 – 1990 ilmastoon ja vedenkäyttöön. (Kuva 8 Lehner ym.  (2006) mukaan) (klikkaa suurentaaksesi kuvan).

Taulukko 5. Yhteenveto tulvista.
(↑↑ huomattava kasvu, ↑ vähäinen kasvu, ~↑ tulos epävarma, suuntauksen kasvu) 

  SWE FIN EST LAT LIT RUS GER
Muutos ↑↑ ↑↑ ~↑ ~↑ ~↑ ~↑ 

Itämeren alueella keskimäärin kerran sadassa vuodessa esiintyvän kuivuuden arvioinnista saadut tulokset osoittavat, että näiden kahden ilmastoskenaarion välillä on melko suuri ero 2020-luvulla (kuva 5). ECHAM4-ilmastoskenaario ennustaa keskimäärin kerran sadassa vuodessa sattuvan kuivuuden esiintymistiheyden kasvavan Saksassa ja olevan alle kymmenestä vuodesta 40 vuoteen.

Saman ilmastoskenaarion mukaan esiintymistiheyden arvioidaan kasvavan Etelä-Ruotsissa ja Liettuassa muutamilla alueilla, joissa sen ennustetaan olevan 40–70 vuotta. Suurin esiintymistiheyden kasvu kerran sadassa vuodessa tapahtuvalle kuivuudelle Itämeren alueella on HadCM3-mallin mukaan Ruotsissa, jossa tiheys vaihtelee alle kymmenestä vuodesta 40 vuoteen. Esiintymistiheyden odotetaan kasvavan muutamilla alueilla myös muissa Itämeren alueen maissa, mutta ei kuitenkaan samassa laajuudessa.
Molemmilla ilmastoskenaarioilla on melko samanlaiset ennusteet 2070-luvulle. Esiintymistiheyden ennustetaan kasvavan tällä ajanjaksolla vain Saksassa ja Suomessa. Kyseisissä maissa on alueita, joilla keskimäärin kerran sadassa vuodessa sattuvan kuivuuden esiintymistiheyden ennustetaan kasvavan 2070-luvulla, jolloin se olisi 50 vuotta.

 
Kuva 5. Ennuste kuivuuden esiintymistiheydestä 100 vuoden uusiutumisjaksolla 2020-luvulla ja 2070 luvulla verrattuna 1961 – 1990 ilmastoon ja vedenkäyttöön.  Kuva 9. Lehner ym. (2006) mukaan). (klikkaa suurentaaksesi kuvan).

Taulukko 6. Yhteenveto kuivuudesta.
(↑↑ huomattava kasvu, ○ ei muutosta tai merkityksetön muutos, ~↑ tulos epävarma, suuntauksen kasvu)

  SWE FIN EST LAT LIT RUS GER
Muutos ~↑ ~↑ ~↑ ~↑ ~↑ ↑↑ 

Takaisin alakohtien luetteloon

 

Tutustu vaikutuksiin muilla sektoreilla:

» Maatalous
» Energia
» Kokonaistalous
» Metsätalous
» Terveys
» Luonnonympäristö